Mitä sisäloiset ovat?

Sisäloisilla tarkoitetaan useimmiten koiran tai kissan suolistossa eläviä loisia. Sisäloiset jaetaan kahteen pääryhmään: pyörö- eli sukkulamadot ja heisimadot. Pyörömatoihin kuuluvat suolinkaiset, hakamadot ja piiskamadot. Heisimatoja on useita lajeja, joista merkittävimmät ovat Mesocestoides-heisimadot, kissanheisimato (Taenia spp.), koiranheisimato (Dipylidium caninum) ja ekinokokit (Echinococcus spp.).

Aikuiset loismadot tuottavat munia, jotka kulkeutuvat ulosteen mukana ympäristöön ylläpitäen tartuntariskiä. Osa loisista, kuten esimerkiksi suolinkainen ja ekinokokki, voivat tarttua myös ihmisiin.

Heisimatoihin kuuluvat hirvi- ja myyräekinokokit (Echinococcus granulosus ja Echinococcus multilocularis) ovat koiraeläinten loisia, jotka eivät aiheuta koirille oireita. Ekinokokit voivat tarttua myös ihmisiin aiheuttaen vakavan ekinokokkoosiksi kutsutun sairauden. Suomessa esiintyy hirviekinokokkia, minkä vuoksi erityisesti metsästyskoirille suositellaan ekinokokkiin tehoavaa loislääkitystä ennen ja jälkeen metsästyskauden. Myyräekinokokki aiheuttaa vakavamman sairauden ihmisissä kuin hirviekinokokki. Myyräekinokokkia esiintyy laajalti Euroopassa ja loisen leviämisen ehkäisemiseksi Suomeen tuotavat koirat on lääkittävä ekinokokkiin tehoavalla pratsikvanteelilääkkeellä ennen Suomeen saapumista.

Lisätiedot: Lisätietoja maahantuontivaatimuksista www.evira.fi

Lue lisää madoista. >>

Matotyyppejä:

Hakamato: Hakamadot ovat pieniä, alle 2 cm pituisia matoja, jotka kiinnittyvät suolen seinämään ja imevät verta. Kissa tai koira voi saada tartunnan ympäristöstä syömällä tartunnallisen toukan tai väli-isäntänä toimivan jyrsijän. Hakamadot voivat tarttua myös ihon läpi aiheuttaen iho-oireita.

Piiskamato: Piiskamato on koirien loinen. Vajaan 10 cm pituinen loinen elää koiran paksusuolessa aiheuttaen limaista ripulia.

Suolinkainen: Suolinkainen on yleisin sisäloinen niin kissoilla kuin koirilla. Koiran suolinkainen voi olla lähes 20 cm pituinen, kissan suolinkainen puolestaan jopa 10 cm pituinen. Eläin saa tartunnan syömällä tartunnallisen munan ympäristöstä tai syömällä väli-isäntänä toimivan jyrsijän. Koiran- ja kissanpennut saavat usein tartunnan emoltaan istukan läpi tai maidon välityksellä. Suolinkaiset voivat tarttua myös ihmiseen.

Heisimato: Heisimatoihin kuuluu useita lajeja, joiden koot vaihtelevat mikroskooppisen pienistä useisiin kymmeniin metreihin. Heisimadot vaativat tarttuakseen väli-isännän, jonka koira tai kissa syö. Esimerkiksi kirput, väiveet ja jyrsijät voivat toimia heisimatojen väli-isäntinä. Ekinokokit voivat tarttua myös ihmisiin.

 

Sisäloisten häätö on osa lemmikin hyvinvointia

Jos eläimellä esiintyy loistartuntaan viittaavia oireita, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Sisäloistartunta voidaan varmistaa esimerkiksi ulostenäytteen avulla. Oireita on vaikea havaita. Sisäloistartunta voi olla täysin oireeton etenkin aikuisella lemmikillä, mutta varsinkin nuorilla eläimillä voi esiintyä seuraavia oireita:

• Kuiva, kiilloton ja takkuinen turkki
• Yskä ja selittämättömät tulehdukset
• Pömppövatsaisuus
• Ripuli, laihtuminen
• Epämääräinen oksentelu
• Suuri ruokahalu

Säännöllinen loishäätö on osa lemmikin terveydenhoitoa, sillä oireetonkin tartunta heikentää eläimen yleiskuntoa. Erityisen tärkeää on huolehtia pentujen, nuorten eläinten sekä astutettavien ja kantavien narttujen sisäloishäädöstä. Metsästävillä sekä näyttelyissä tai kilpailuissa käyvillä lemmikeillä on kotikoiraa ja sisäkissaa suurempi riski saada loistartunta.

Tarvittaessa eläinlääkäri voi varmistaa sisäloistartunnan esimerkiksi ulostenäytteen avulla.

Miten loiset leviävät?

Pennut voivat saada ensimmäisen loistartunnan jo emon kohdussa. Aikuiset eläimet saavat tartunnan esimerkiksi syömällä maasta tai turkistaan loisten munia. Jyrsijöitä tai pienriistaa syövä eläin voi saada monia loisia, raaoista hirven sisäelimistä ekinokokin ja raaoista järvikaloista lapamadon eli leveän heisimadon.

Ulkomailla matkustavat eläimet voivat saada muitakin sisäloisia. Ulkomailta tuotavan lemmikin tai matkustelevan lemmikin loishäädöistä on suositeltavaa keskustella eläinlääkärin kanssa.

Sisäloishäätö 2 kertaa vuodessa

Koiran tai kissan elämäntavat vaikuttavat siihen, kuinka usein sisäloislääkitys annetaan.  Yleisohje sekä koirien että kissojen sisäloishäätöön on kaksi kertaa vuodessa ja aina, kun loisia on havaittu. Ulkona vapaana liikkuvat koirat ja kissat tarvitsevat sisäloishäädön useammin. Osa loisista voi tarttua myös ihmisiin, joten erityisesti lapsiperheissä on huolehdittava lemmikin säännöllisestä loislääkityksestä. Sisäloiset saattavat heikentää rokotteen tehoa, joten on suositeltavaa häätää ne noin kaksi viikkoa ennen rokotuksia.

Koiranpennut: 2, 4, 6, 8 ja 12 viikon iässä ja sen jälkeen kuukauden välein 6 kuukauden ikään saakka.

Kissanpennut: 3 viikon iästä alkaen 2 viikon välein vieroitukseen saakka ja sen jälkeen kuukauden välein 6 kuukauden ikään saakka.

Koiranartut: ennen astutusta, noin 42. tiineyspäivänä ja samaan aikaan pentujen kanssa tai eläinlääkärin antaman ohjeen mukaan Dronbits tabletteja ei saa käyttää koirille tiineyden kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Kissanaaraat: ennen astutusta, viikko ennen arvioitua synnytystä sekä samaan aikaan pentujen ensimmäisen sisäloishäädön kanssa pentujen ollessa 3 viikon ikäisiä. Dronspot ehkäisee suolinkaistartunnan siirtymistä maidon välityksellä emolta pennuille, kun se annetaan emolle noin viikkoa ennen synnytystä.

Drontal vet ei sovi alle 6 viikon ikäisille kissanpennuille. Dronspot vet ei sovi kissanpennuille, jotka ovat alle kahdeksan viikon ikäisiä tai painavat alle 0,5 kg.

Mihin Drontal tehoaa?

Drontal-tuotesarjan sisäloislääkkeet tehoavat kerta-annoksena pyörö- ja heisimatoihin.

Lemmikin hyvinvoinnista huolehtiminen on yhteinen asia. Loislääkityksen tarve on säännöllinen, sillä lääkitys hävittää vain eläimen suolistossa sillä hetkellä olevat loiset. Uudet sisäloistartunnat ehkäistään parhaiten huolehtimalla ympäristön puhtaudesta. Eläinten ulosteet kerätään teiden varsilta ja pihoilta. Kissanhiekka vaihdetaan ja laatikko puhdistetaan, samoin makuualustat vaihdetaan tai pestään huolellisesti. Hygienian ylläpito on tärkeää, sillä loisten munat voivat olla tartuntakykyisiä vielä usean vuoden kuluttua.