Kissan sisäloiset
Kissan sisäloisilla tarkoitetaan yleensä suolistossa eläviä matoja tai alkueläimiä. Suolistomadot jaetaan kahteen pääryhmään: pyörö- eli sukkulamatoihin ja heisimatoihin. Pyörömatoihin kuuluvat muun muassa kissan suolinkainen (Toxocara cati) ja hakamato (Ancylostoma tubaeforme). Sukkulamadot ovat pitkulaisia, suippopäisiä matoja, joiden pituus vaihtelee sentistä jopa kahteenkymmeneen senttiin.
Heisimatoja on useita lajeja, joista merkittävimmät ovat Mesocestoides-heisimadot, kissanheisimato (Taenia spp.), koiranheisimato (Dipylidium caninum), ekinokokit (Echinococcus spp.) ja lapamato (Diphyllobothrium latum). Heisimadot ovat litteitä, nauhamaisia matoja, joiden koko vaihtelee mikroskooppisen pienestä useisiin metreihin. Riisiryynejä muistuttavia heisimadon jaokkeita voi nähdä ryömimässä ulkokissan peräpään ympäristössä. Mikäli huomaat kissalla matoja, kissan matolääke Drontal ja Dronspot tehoavat helposti kerta-annoksena lemmikin sisäloisiin. Hoito kannattaa aloittaa välittömästi, kun havaitset kissalla matoja.
Sisäkissan madotus ja sen tarpeellisuus
Sekä ulko- että sisäkissat voivat saada sisäloisia. Ulkokissat saavat temmeltää vapaasti maastossa ja luonnossa, jolloin ne voivat saada loistartunnan. Myös kypsentämättömässä lihassa ja järvikalassa piilee sisäloisriski, mutta valmisruokaa syövän kissan todennäköisyys saada sisäloisia ruuasta on lähes olematon.
Sisäkissoilla matotartunnat ovat harvinaisia. Jos kissalla havaitaan sisäloisia, tulee se välittömästi madottaa. Sisäkissoilta voi myös ottaa ulostenäytteen, jossa voidaan todeta matolääkityksen tarpeellisuus. Ulostenäytteen tutkimisesta kannattaa kysyä eläinlääkäriltä.
Kissanpennun madotus
Kissanpennut ovat alttiita madoille, joten ne tulee lääkitä säännöllisesti. Kissanpennut voivat saada suolinkaistartunnan emon maidon välityksellä. Sen vuoksi kissanpennut madotetaan 3, 5, 7, 9 ja 11 viikon ikäisinä. Jatkossa kissan matolääkitys tapahtuu kuukauden välein puolen vuoden ikään saakka. Kissanpennuilla suolistossa elävillä madoilla on monenlaisia vaikutuksia kissanpennun terveyteen ja ne voivat häiritä sen normaalia kehitystä.
Sukkulamadot
Suolinkainen on maailmanlaajuisesti yleisin suolistomato. Suolinkainen tarttuu suoraan ympäristöstä tai kissan syödessä väli-isäntänä toimivan jyrsijän. Munat siirtyvät ulosteen mukana ympäristöön, jossa ne kehittyvät tartuntakykyisiksi muutamassa viikossa. Suolinkaisen munat ovat erittäin kestäviä ja säilyvät tartuntakykyisinä vuosia. Suolinkainen voi tarttua myös ihmiseen. Tämän vuoksi kissan madottaminen on tärkeää myös ihmisen terveyden kannalta.
Hakamadot imevät verta suolen seinämästä ja voivat aiheuttaa ripulia, väsymystä ja anemiaa. Tartunta tapahtuu yleensä suun kautta suoraan ympäristöstä tai kissan syödessä väli-isäntänä toimivan jyrsijän. Loinen voi tarttua myös ihon läpi.
Heisimato kissalla
Taenia– ja Mesocestoides-heisimadot tarttuvat jyrsijöiden välityksellä eli kissan pitää syödä heisimadon väli-isäntänä toimiva jyrsijä. Madot eivät tartu suoraan kissasta toiseen. Lapamato on nykyään harvinainen loinen. Kissa voi saada lapamadon syömällä raakaa järvikalaa tai perkuujätteitä.
Kissan madotus ja lääkitystarve
Kissan loiset saa poistettua matolääkkeillä, jotka tehoavat pääsääntöisesti suolistossa sillä hetkellä oleviin loisiin. Varsinkin ulkona vapaana liikkuvat kissat ovat alttiita loistartunnoille. UIkokissa voi saada uuden loistartunnan lääkityksen jälkeen, joten kissan madotustarve on säännöllinen. Kissan elämäntavat määrittävät, kuinka usein matolääke tulisi antaa. Loishäädön tarve voidaan selvittää esimerkiksi ulostenäytteen avulla. Ulkona vapaana liikkuvat ja nuoret kissat ovat alttiimpia loistartunnoille kuin sisäkissat. Drontal-matolääke ja Dronspot tehoavat kerta-annoksena kissan suolistomatoihin. Erityisesti ulkokissoilla ja kissanpennuilla matotartuntojen hoito on tärkeää. Drontalia ja Dronspotia voi ostaa apteekista ilman reseptiä.